Liikunnallisen elämäntavan lähteillä

Aluksi kannattaa funtsia, mitä liikunnallisella elämäntavalla oikein tarkoitetaan. Kai kyseessä on erinäinen joukko terveyttä edistävien tekojen ja käyttäytymisen muotoja. Mukaan pitää laskea myös riittävä lepo ja uni, terveelliset ruokailutottumukset ja nautintoaineiden maltillinen käyttö.

Mikä sitten edistää tai ehkäisee liikunnallisen elämäntavan omaksumista ja noudattamista?  Ainakin kaksi tekijää vaikuttaa asiaan: mahdollisuudet liikunnallisen elämäntavan noudattamiseen ja sitten se ehkä kaikkein olennaisin juttu. Yksilön oma valinta.

Terveysliikunnan ei pitäisi olla nykyisin mahdollisuuksista kiinni. Enemmän haasteita on siinä, että yksilö tekisi oikean valinnan liikunnallisesta elämäntavastaan. Kaikenlaista infoa ja suosituksia pukataan joka tuutista, mutta mikä loppujen lopuksi motivoi pistämään itsemme kuntoon?

”Mistä tiedän, voinks mä hyvin?”

Tällaista yksi hyvä kaverini minulta yhtenä päivänä kysyi. Niin, kai se hyvinvointi on fiilisasia. On positiivisella mielellä, olo on virkeä ja uni maistuu hyvin. Paljon on kyse aistimuksista, joista kukin meistä yksilökohtaisesti kokee.

On olemassa myös konkreettisia mittareita, joilla on suora yhteys hyvinvointiin. Kaksi perusmittaria ovat vyötärönympärys ja painoindeksi. Vyötärönympärys miehillä alle 100 cm ja naisilla alle 90 cm. Painoindeksitaulukot (BMI) löytyy netistä. Näistä meidän tavallisten kaduntallaajien on hyvä aloittaa. Ihan selkeät ja ymmärrettävät tavoitteet omaan kuntoiluun ja kuntoremonttiin (enkä tarkoita nyt mitään erikoisurheilijoita).

Stadi kamppailee lihavuutta vastaan

Hesarissa oli tänään juttu, jossa kerrottoiin, että Helsingin kaupunki on laatinut lihavuuden hoitoa ja ehkäisyä varten Sutjakka Stadi -toimenpideohjelman, jolla halutaan vähentää helsinkiläisten lihavuutta. Jutussa todettiin myös, että yli puolet Suomen aikuisista on ylipainoisia.

Kuulostaa hurjalta. Kaikki keinot ovat tervetulleita.