Ammattipedagogisiin opintoihini kuuluvaan Ammatillinen opettaja ohjaajana –opintokokonaisuuden pohdintaosioon (tehtävä 2A) liittyen valitsin blogikirjoitukseni pohjaksi OPH:n raportin Ohjaus näyttötutkintoprosessissa - AiHe-projektin tuloksia (2006). Erityisen huomion kohteena olivat artikkelit 1) Pasanen, H. Ohjaus näyttötutkinnoissa ja 2) Vuolle-Salonen, M. Ohjaus näyttötutkintoprosessissa. Katsoin lisäksi myös Moodle-ympäristössä Hannu Kotilan OPS-videon. Raportti ja video käsittelivät hieman eri asioita. Tässä kirjoituksessani painotan ohjausta, joten sen vuoksi painotus on OPH:n raportin analysoinnissa. Toisaalta Hannu Kotila esittää ansiokkaasti luennossan opetussuunnitelman jäsennykseen, malleihin ja hyödyntämiseen liittyviä näkökohtia. Keskeinen löydökseni hänen esityksestään oli se, että opetussuunitelma voi olla keskeinen oppilaitoksen uudistamisen ja kehittämisen väline (jopa strategiatyöskentelyä vaikuttavampi). Varsin mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä kommentti!
OPH:n raportissa esitetään AiHe-projektin tuloksia. Kyseessä on projekti, jossa kuuden vuoden ajan kehitettiin näyttötutkintotoiminnan laatua javaikuttavuutta henkilökohtaistamisen avulla. Pasanen tarkastelee artikkelissaan ohjausta ammattilaisuutena, ohjausympäristöä ja –kontekstia, ohjausta vuorovaikutuksena sekä ohjauksen välineitä ja prosesseja. Keskeisenä löydöksenä hän tunnistaa useita ohjauksen malleja, joista voidaan ottaa oppia käytännön tasolla. Toisaalta hän esittää huolensa siitä, että näyttötutkintojen järjestäjien välille on muodostunut eroja ohjauspalvelujen laadukkuudessa. Keskeinen kysymys on, miten varmistetaan opettajien ja ohjaajien tukeminen niin, etteivät he jää jälkeen ohjausosaamisesta.
Vuolle-Salosen artikkeli käsittelee ohjaustyötä. Hän toteaa ohjaustyön vaativaksi, koska kyse on loppujen lopuksi ohjaajan ja oppijan välisestä vuorovaikutussuhteesta, joka toimiakseen vaatii aitoa molemminpuolista luottamuksellisuutta, avoimuutta ja kunnioitusta. Vuolle-Salonen listaa opettajalle uusia vaatimuksia. Substanssin hallinnan ja pedagogisen osaamisen lisäksi opettajan tulisi olla sosiaalisesti taitava ja aidosti kiinnostunut tutkinnon suorittajista ja työelämän edustajista yhteistyökumppaneina.
Pasanen ja Vuolle-Salonen vaikuttavat olevan yhteistä mieltä siitä, että jokainen opettaja voi kehittää ohjaamistaitojaan. Laadukkaalla ohjauksella rohkaistaan oppijaa alkuun, motivoidaan ja kannustetaan eteenpäin, lisätään tarvittaessa itseohjautuvuutta sekä sitoutetaan tutkinnon suorittamiseen. Pasanen ja Vuolle-Salonen ovat artikkeleissaan kuvanneet mielestäni ansiokkaasti näyttötutkintoprosessia yksilön näkökulmasta ja henkilökohtaistamisprosessin osuutta siinä. Keskeinen viesti on, että asiakaslähtöinen ohjaus ja neuvonta ovat keskeisiä työmuotoja henkilökohtaistamisessa. Itse jäin kuitenkin kaipaamaan hieman enemmän lihaa luiden ympärille. Mitä ohjauksen asiantuntijuus tarkoittaa käytännössä? Millaisia ohjaus- ja neuvontataitoja tarvitaan eri ohjaustilanteissa ja miten niitä voi kehittää? Näihin kysymyksiin raportista ei juuri löydy vastauksia.
Itse löysin tähän mielenkiintoiseen aiheeseen lisävalaistusta Jussi Onnismaan kirjasta Ohjaus- ja neuvontatyö (Gaudeamus 2007). Etenkin sen liitteessä esitetty jäsennys ohjausosaamisesta on erittäin konkreettinen ja valaiseva. Siinä jaetaan ohjaajilta edellytettävät taidot ydin- ja erikoisosaamiseen. Ydinosaamiseen kuuluvat sellaiset tiedot, suhtautumistavat ja taidot, joita edellytetään kaikilta ohjauksessa työskenteleviltä. Erikoisosaamiseen kuuluvat omassa toimintaympäristössä tai eri asiakasryhmien neuvonnassa tai ohjaamisessa tarvittavat tiedot, suhtautumistavat ja taidot. Suosittelen lämpimästi tutustumista tähän jäsennykseen, josta vastaa kansainvälinen ohjausalan järjestö IAEGV (International Association for Educational and Vocational Guidance). Myös termien ja käsitteiden suomennos on varsin hyvin onnistunut. Onnismaa käsittelee kirjassaan myös käsitteitä tiedotus, neuvonta ja ohjaus, jotka kietoutuvat usein käytännön ohjaustilanteissa toisiinsa. Hän esittää toimivilta vaikuttavia vinkkejä, kuinka ohjaaja voi oppia tunnistamaan, millainen toimintatapa voi parhaiten auttaa ohjattavaa kussakin tilanteessa. Olen sitä mieltä, että tämän tyyppinen konkretiaan pureutuva kirjallisuus auttaa ohjaajia kehittymään työssään kaikkein parhaiten tietenkin itse ohjaus- ja neuvontatyön tekemisen rinnalla.
maanantai 8. syyskuuta 2008
Kasvatustieteen perusopintoja elokuussa
Osallistuin Johdatus kasvatustieteisiin -opintojakson viimeiseen lähipäivään 21.8.2008. Lähipäivän aikana käytiin läpi tehtävän Kas 1A:n satoa ja pohdittiin käsitteitä kasvatus, opetus, koulutus ja sivistys. Seuraavana oli vuorossa opintojakso Opetus ja oppiminen. En päässyt osallistumaan ensimmäiseen lähipäivään, vaan olen sopinut sen korvaamisesta tutustumalla itsenäisesti Roger Säljön kirjoittamaan kirjaan Oppimiskäytännöt - sosiokulttuurinen näkökulma (WSOY 2001). Tarkoitukseni on analysoida sen pohjalta aikaisempia arki-, työ- ja koulukokemuksiani. Pyrin palauttamaan analyysini toisen lähipäivän yhteydessä 19.9.2008.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)