Opettajankoulutuksen päättyessä

Opinnot päättyvät ensi kuussa. On pikku hiljaa aika ryhtyä vetämään yhteen nopeasti vierähtäneen, antoisan vuoden löydöksiä ja keskeistä antia. Päälimmäisenä tulee mieleen, että nykyisen kaltaisissa "mosaiikkimaisissa" työnkuvissa pitää yrittää ottaa haltuun hyvin erilaisia asioita hyvin lyhyessä ajassa. Ja sitten pitäisi kyetä esittämään ja opettamaan niitä myös muille. Joskus tuntuu siltä, että olisi kivaa syventyä muutamaan asiaan syvällisesti ja sen pohjalta suunnitella ja toteuttaa myös opetuksellisia toimenpiteitä...

Vastapainoksi täytyy kuitenkin todeta, että itselleni on kirkastunut ope-opintojen aikana, että oppiminen ei välttämättä edellytä pääpainon asettamista pelkästään yhden eikä kahden opettajan harteille, vaan oppimista tapahtuu myös yhteisöllisesti ja yhteistoiminnallisesti (mm. sosiokulttuurinen oppiminen). Tällaisissa tilanteissa opettajan/fasilitoijan rooli on tuottaa puitteet ja "nuotit" oppimistapahtuman kululle. Tapahtuma voi vaihdella kestoltaan lyhyestä pitkään. Juuri tämän tyyppisessä opetus/oppimiskontekstissa tulen itse harjaantumaan tulevina vuosina. Tärkeää on myös kyetä nostamaan esiin relevantteja, ajatusta ja keskustelua eteenpäin vieviä kysymyksiä, aivan kuten ope-opintojen lähipäivilläkin. Ja täytyy muistaa, että aikuiskoulutuksessa oppiminen siirtyy yleensä jo opintojen aikana työpaikoille

Fasilitoinnissa asiaosaamisen rinnalle nousee myös muita taitoja: sosiaaliset taidot, organisointitaidot, esiintymistaito, aito innostus ja eläytyminen jne. Näitä asioita varmasti itse kukin pääsee/joutuu harjoittelemaan koko aktiivisen työikänsä. Itse näen esim. esiintymistaidon sellaisena ominaisuutena, jossa ihminen ei ole koskaan valmis.

Tutkimushanke valmistunut

Malli koulutusyhteistyön liiketoimintalähtöiselle suunnittelulle -tutkimushankkeen tavoitteena oli selvittää, millaisella kysymyksenasettelulla ja lähestymistavalla koulutusorganisaation edustaja voi saada käsityksen koulutus- ja kehittämispalveluja hankkivan organisaation valmiuksista ja mahdollisuuksista strategiseen kumppanuuteen. Lähestymistavan hahmottamisen pohjaksi otettiin Richard Normannin teoria organisaatiomalleista ja kehitysongelmien perussyistä. Huolimatta siitä, että kouluttaja harvoin pääsee vaihtamaan ajatuksia yrityksen ylimmän johdon kanssa, Normannin teoria ohjaa suuntaamaan huomion muutamaan keskeiseen tekijään, mikä auttaa koulutusorganisaation edustajaa saamaan käsityksen osaamisen johtamisen ja kehittämisen tilasta yrityksessä. Suuntaamalla tiedonkeruu koulutustarpeiden käsittelyn yhteydessä käsittelemään myös yrityksen kehitystilannetta, ideajärjestelmää ja organisatorista rakennetta voidaan saada kokonaisvaltaisempi käsitys kehittämistarpeista. Samalla aktivoidaan yrityksen edustajat tarkastelemaan osaamisen kehittämistä liiketoimintalähtöisesti.

Normannin teorioiden ja koulutuspalvelujen myyntimallien väliin tarvittiin linkittävää tekijää. Sellaiseksi osoittautui arvomyynnin viitekehys, jota voidaan pitää eräänlaisena ylätason myyntistrategiana. Se kuvaa erittäin hyvin yrityksen kehittämisen, toiminnan analysoinnin ja kumppanuuteen perustuvan liiketoiminnan välistä yhteyttä, joka on keskeistä myös Amiedun kumppanuusmallille. Operatiivisen tason myyntimalleista pyrittiin tunnistamaan parhaiten koulutusorganisaation kumppanuusviitekehystä tukeva malli. Vaatimuksena oli, että malli painottaa asiakasyrityksen toiminnan tuntemista ja ratkaisuehdotuksen generointia asiakastarpeiden pohjalta. Soveltuvia malleja löytyi useita, joista testattavaksi valikoitui myynnin SPIN-malli.

SPIN-mallia sovellettiin todellisessa asiakastilanteessa. Saatujen kokemusten mukaan malli on toimiva, kun halutaan tarkastella yrityksen liiketoiminnan kehittämistä osaamisen kehittämisen asiantuntijapalvelujen keinoin. SPIN-malli on varsin helposti omaksuttava ja käyttökelpoinen koulutusorganisaation edustajille. Parhaiten mallin voi oppia käyttämällä sitä usein. Harjoittelussa kannattaa keskittyä yhteen vaiheeseen kerrallaan, ja tässä tapauksessa määrä korvaa laadun. On parempi kokeilla, vaikka laatu olisi ensin heikko. Määrän lisääntyessä myös laatu kehittyy, jolloin on mahdollista saavuttaa koulutusorganisaation pitkän aikavälin tavoitteet koskien strategisten kumppanuuksien lukumäärän kasvattamista.

Vespan lähipäivä 17.3.2009

Päivä aloitettiin tilannekatsauksen jälkeen asiantuntijaluennolla, joka käsitteli ammatillisen koulutuksen historiaa. Sen jälkeen syvennyttiin opettajaopintojen kehittämishankkeisiin. Käsittelemme kehittämishankkeita kuudessa teemakohtaisessa ryhmässä, joiden teemat olivat: työssäoppiminen ja oppisopimus, henkilöstön kehittäminen, verkko-opetus, opetusmateriaalit, opintokokonaisuudet ja menetelmät sekä viestintä. Iltapäivä sujui yhteistoiminnallisten harjoitusten merkeissä. Vuorossa olivat menetelmät: arvokello sekä aalto-menetelmän ja world cafen yhdistelmä. Päivä päätettiin ohjaajakohtaisissa ryhmissä, joissa purettiin opetusharjoittelukokemuksia sekä katsastettiin toukokuun päätösjakson ohjelmaa.