Kasvatustieteen perusopintoihin kuuluvan Opetus ja oppiminen -opintojakson lähiopetuspäivät järjestettiin 20.8. ja 19.9.2008. Pääsin osallistumaan jälkimmäiseen lähiopetuspäivään.
Lähiopetuspäivän 20.8. orientoivassa tehtävässä muistelin merkityksellisimpiä oppimiskokemuksiani. Ne liittyivät Jyväskylän yliopiston Avance-johtamiskoulutukseen vuosina 2000-2001. Merkittävin oppimista koskeva löydökseni tähän koulutukseen liittyen oli se, että suunnitelmallinen opiskelu edellyttää tietoa tavoitteista ja lähtökohdista. Pitää päättää tavoitteista, suunnitella opiskelu ja käyttää hyväksi kaikkea, mitä koulutusohjelmassa on tarjolla: ideoita, ajatuksia ja malleja. Huomasin myös, että oppiminen ja asioiden sisäistäminen edellyttävät myös runsaasti vahvaa tahtoa.
En päässyt osallistumaan varsinaiseen lähiopetukseen 20.8., koska osallistuin samaan aikaan Helsingin seudun kesäyliopiston järjestämään Reteaming-valmennukseen. Kyseessä oli varsin valaiseva ja jopa omaa asennemaailmaa ravisteleva kokemus.
Olin sopinut opintojakson opettajan kanssa etukäteen, että voin korvata poissaoloni tekemällä Kas 2B-tehtävistä osan 2 (Säljön teos ja analyysi sen pohjalta). Sovimme, että palautan sekä orientoivan tehtävän että tämän korvaavan tehtävän Opetus ja oppinen –opintojakson seuraavassa tapaamisessa 19.9.2008.
Korvaavassa tehtävässä tutustuin Roger Säljön kirjaan Oppimiskäytännöt – sosiokulttuurinen näkökulma, ja analysoin sen pohjalta aikaisempia arki-, työ- ja koulukokemuksiani. Säljön mukaan oppimista tapahtuu kaikissa inhimillisissä toiminnoissa. Oppiminen on täten kaiken inhimillisen toiminnan mahdollinen tulos, eikä sitä voida helposti yhdistää tiettyihin ympäristöihin tai toimintoihin, kuten kouluun tai opetukseen. Kun vertasin omaa kokemus- ja oppimistaustaani Säljön esittämään oppimisajatteluun, löysin niistä verrattoman runsaasti yhtymäkohtia.
Lähiopetuspäivän 19.9. aluksi palautin opettajalle sekä orientoivan että korvaavan tehtävän lähiopetuspäivän 20.8. osalta. Jälkeenpäin sain häneltä palautetta. Hänen mukaansa olin onnistunut kirjoittamaan merkityksellisestä oppimiskokemuksestani kiinnostavasti ja perusteellisesti. Poissaoloni 20.8. korvannut Säljön kirjasta tehty pohdinta sai myös palautetta opettajalta. Hänen mielestään parasta siinä oli teoksen annin soveltaminen omiin kokemuksiini. Tämänkaltainen ja yleensäkin oppilaan tuotoksiin ajatuksella paneutunut kommentointi lämmittää mieltä kovasti.
Lähiopetuspäivään 19.9. kuuluvat oppimistehtävät sain palautettua aikataulun mukaisesti. Tutustuin etukäteen eri oppimiskäsityksiin ja valitsin lisäksi sosiokulttuurisen oppimiskäsityksen tarkemman pohdinnan ja tulkinnan kohteeksi. Varsinainen lähiopetuspäivän toteutus organisoitiin siten, että eri oppimiskäsitykset ja –teoriat käytiin pienryhmätyöskentelyllä läpi. Kukin ryhmä keskittyi yhteen oppimiskäsitykseen ja esitteli avainasiat muille neljälle ryhmälle. Päivän lopuksi ryhmien edustajat kokoontuivat ”väittelyhenkiseen” paneelikeskusteluun puolustamaan edustamansa oppimiskäsityksen ylivertaisuutta. Itse kuuluin ryhmään, joka pureutui konstruktivistiseen oppimiskäsitykseen.
Päivän paras anti oli se, että eri oppimiskäsitykset saivat mielessäni ”lihaa luiden ympärille”. Samoin niiden välisiä eroja ja yhteneväisyyksiä onnistuimme yhteistyöllä tunnistamaan. Opettaja veti lyhyesti yhteen keskeiset pääkohdat kunkin oppimiskäsityksen esittelyn päätteeksi. Tämä vahvisti kokonaiskäsityksen muodostumista.
Päivän toteutustapa herätti mielessäni joitakin kysymyksiä. Mikä oli se pedagoginen ajatus/jippo, joka oli toteutustavan takana? Mieleeni tuli sosiokulttuurinen oppimiskäsitys, joka korostaa oppimista ja tietojen syntymistä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Samalla heräsin myös pohtimaan niitä tarvittavia valmiuksia ja tekijöitä, jotka mahdollistavat oppimisen tällaisessa yhteistoiminnallisessa tapahtumassa. Yksi keskeinen tekijä lienee positiivinen ja avoin ilmapiiri opiskelijoiden keskuudessa ja pienryhmissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti