Opinnot päättyvät ensi kuussa. On pikku hiljaa aika ryhtyä vetämään yhteen nopeasti vierähtäneen, antoisan vuoden löydöksiä ja keskeistä antia. Päälimmäisenä tulee mieleen, että nykyisen kaltaisissa "mosaiikkimaisissa" työnkuvissa pitää yrittää ottaa haltuun hyvin erilaisia asioita hyvin lyhyessä ajassa. Ja sitten pitäisi kyetä esittämään ja opettamaan niitä myös muille. Joskus tuntuu siltä, että olisi kivaa syventyä muutamaan asiaan syvällisesti ja sen pohjalta suunnitella ja toteuttaa myös opetuksellisia toimenpiteitä...
Vastapainoksi täytyy kuitenkin todeta, että itselleni on kirkastunut ope-opintojen aikana, että oppiminen ei välttämättä edellytä pääpainon asettamista pelkästään yhden eikä kahden opettajan harteille, vaan oppimista tapahtuu myös yhteisöllisesti ja yhteistoiminnallisesti (mm. sosiokulttuurinen oppiminen). Tällaisissa tilanteissa opettajan/fasilitoijan rooli on tuottaa puitteet ja "nuotit" oppimistapahtuman kululle. Tapahtuma voi vaihdella kestoltaan lyhyestä pitkään. Juuri tämän tyyppisessä opetus/oppimiskontekstissa tulen itse harjaantumaan tulevina vuosina. Tärkeää on myös kyetä nostamaan esiin relevantteja, ajatusta ja keskustelua eteenpäin vieviä kysymyksiä, aivan kuten ope-opintojen lähipäivilläkin. Ja täytyy muistaa, että aikuiskoulutuksessa oppiminen siirtyy yleensä jo opintojen aikana työpaikoille
Fasilitoinnissa asiaosaamisen rinnalle nousee myös muita taitoja: sosiaaliset taidot, organisointitaidot, esiintymistaito, aito innostus ja eläytyminen jne. Näitä asioita varmasti itse kukin pääsee/joutuu harjoittelemaan koko aktiivisen työikänsä. Itse näen esim. esiintymistaidon sellaisena ominaisuutena, jossa ihminen ei ole koskaan valmis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti