maanantai 31. elokuuta 2015

Liikunnallisen elämäntavan lähteillä

Aluksi kannattaa funtsia, mitä liikunnallisella elämäntavalla oikein tarkoitetaan. Kai kyseessä on erinäinen joukko terveyttä edistävien tekojen ja käyttäytymisen muotoja. Mukaan pitää laskea myös riittävä lepo ja uni, terveelliset ruokailutottumukset ja nautintoaineiden maltillinen käyttö.

Mikä sitten edistää tai ehkäisee liikunnallisen elämäntavan omaksumista ja noudattamista?  Ainakin kaksi tekijää vaikuttaa asiaan: mahdollisuudet liikunnallisen elämäntavan noudattamiseen ja sitten se ehkä kaikkein olennaisin juttu. Yksilön oma valinta.

Terveysliikunnan ei pitäisi olla nykyisin mahdollisuuksista kiinni. Enemmän haasteita on siinä, että yksilö tekisi oikean valinnan liikunnallisesta elämäntavastaan. Kaikenlaista infoa ja suosituksia pukataan joka tuutista, mutta mikä loppujen lopuksi motivoi pistämään itsemme kuntoon?


perjantai 28. elokuuta 2015

”Mistä tiedän, voinks mä hyvin?”

Tällaista yksi hyvä kaverini minulta yhtenä päivänä kysyi. Niin, kai se hyvinvointi on fiilisasia. On positiivisella mielellä, olo on virkeä ja uni maistuu hyvin. Paljon on kyse aistimuksista, joista kukin meistä yksilökohtaisesti kokee.


On olemassa myös konkreettisia mittareita, joilla on suora yhteys hyvinvointiin. Kaksi perusmittaria ovat vyötärönympärys ja painoindeksi. Vyötärönympärys miehillä alle 100 cm ja naisilla alle 90 cm. Painoindeksitaulukot (BMI) löytyy netistä. Näistä meidän tavallisten kaduntallaajien on hyvä aloittaa. Ihan selkeät ja ymmärrettävät tavoitteet omaan kuntoiluun ja kuntoremonttiin (enkä tarkoita nyt mitään erikoisurheilijoita).

torstai 27. elokuuta 2015

Stadi kamppailee lihavuutta vastaan

Hesarissa oli tänään juttu, jossa kerrottoiin, että Helsingin kaupunki on laatinut lihavuuden hoitoa ja ehkäisyä varten Sutjakka Stadi -toimenpideohjelman, jolla halutaan vähentää helsinkiläisten lihavuutta. Jutussa todettiin myös, että yli puolet Suomen aikuisista on ylipainoisia.


Kuulostaa hurjalta. Kaikki keinot ovat tervetulleita.

keskiviikko 27. toukokuuta 2009

Päätöspäivä 13.5.2009

Keskiviikkona 13.5.2009 jatkoimme jälleen ohjaajakohtaisissa ryhmissä tutkimalla mm. palautekyselyn tuloksia. Päätösjuhlallisuudet alkoivat auditoriossa klo 11. Ohjelmassa oli puheita ja todistusten jakoa. Auditoriosta siirryimme kuohuvien ja kakkukahvien ääreen yläkerroksen tiloihin. Ympärillä näkyi runsaasti iloisia ja onnellisia kasvoja.

Matka huippukouluttajaksi jatkuu...saapa nähdä, mitä opiskelurintamalla seuraavaksi tapahtuu. Ainakin kesäkuun alussa on tulossa Helsingin seudun kesäyliopiston järjestämä kahden päivän kurssi ratkaisukeskeiseen kehittämiseen liittyen. Ja pedagogisten opintojen aikana sosiaalipsykologia rupesi kiinnostamaan kovasti...

Päätösjakson lähipäivä 12.5.2009

Vespalaiset päättivät yhteisen taipaleen 12.-13.5.2009. Tiistaina 12.5. kokoonnuimme ohjaajakohtaisiin ryhmiin katsomaan edessä olevaa. Kehittämishankkeiden esittely aloitettiin hankeforumilla, johon oli poimittu useampia kiinnostavia verkkohankkeita. Muut hankkeet esittäytyivät iltapäivän rinnakkaisissa sessioissa, joista kukin pystyi valitsemaan itseään eniten puhuttelevan esityksen.

keskiviikko 22. huhtikuuta 2009

Opettajankoulutuksen päättyessä

Opinnot päättyvät ensi kuussa. On pikku hiljaa aika ryhtyä vetämään yhteen nopeasti vierähtäneen, antoisan vuoden löydöksiä ja keskeistä antia. Päälimmäisenä tulee mieleen, että nykyisen kaltaisissa "mosaiikkimaisissa" työnkuvissa pitää yrittää ottaa haltuun hyvin erilaisia asioita hyvin lyhyessä ajassa. Ja sitten pitäisi kyetä esittämään ja opettamaan niitä myös muille. Joskus tuntuu siltä, että olisi kivaa syventyä muutamaan asiaan syvällisesti ja sen pohjalta suunnitella ja toteuttaa myös opetuksellisia toimenpiteitä...

Vastapainoksi täytyy kuitenkin todeta, että itselleni on kirkastunut ope-opintojen aikana, että oppiminen ei välttämättä edellytä pääpainon asettamista pelkästään yhden eikä kahden opettajan harteille, vaan oppimista tapahtuu myös yhteisöllisesti ja yhteistoiminnallisesti (mm. sosiokulttuurinen oppiminen). Tällaisissa tilanteissa opettajan/fasilitoijan rooli on tuottaa puitteet ja "nuotit" oppimistapahtuman kululle. Tapahtuma voi vaihdella kestoltaan lyhyestä pitkään. Juuri tämän tyyppisessä opetus/oppimiskontekstissa tulen itse harjaantumaan tulevina vuosina. Tärkeää on myös kyetä nostamaan esiin relevantteja, ajatusta ja keskustelua eteenpäin vieviä kysymyksiä, aivan kuten ope-opintojen lähipäivilläkin. Ja täytyy muistaa, että aikuiskoulutuksessa oppiminen siirtyy yleensä jo opintojen aikana työpaikoille

Fasilitoinnissa asiaosaamisen rinnalle nousee myös muita taitoja: sosiaaliset taidot, organisointitaidot, esiintymistaito, aito innostus ja eläytyminen jne. Näitä asioita varmasti itse kukin pääsee/joutuu harjoittelemaan koko aktiivisen työikänsä. Itse näen esim. esiintymistaidon sellaisena ominaisuutena, jossa ihminen ei ole koskaan valmis.

keskiviikko 15. huhtikuuta 2009

Tutkimushanke valmistunut

Malli koulutusyhteistyön liiketoimintalähtöiselle suunnittelulle -tutkimushankkeen tavoitteena oli selvittää, millaisella kysymyksenasettelulla ja lähestymistavalla koulutusorganisaation edustaja voi saada käsityksen koulutus- ja kehittämispalveluja hankkivan organisaation valmiuksista ja mahdollisuuksista strategiseen kumppanuuteen. Lähestymistavan hahmottamisen pohjaksi otettiin Richard Normannin teoria organisaatiomalleista ja kehitysongelmien perussyistä. Huolimatta siitä, että kouluttaja harvoin pääsee vaihtamaan ajatuksia yrityksen ylimmän johdon kanssa, Normannin teoria ohjaa suuntaamaan huomion muutamaan keskeiseen tekijään, mikä auttaa koulutusorganisaation edustajaa saamaan käsityksen osaamisen johtamisen ja kehittämisen tilasta yrityksessä. Suuntaamalla tiedonkeruu koulutustarpeiden käsittelyn yhteydessä käsittelemään myös yrityksen kehitystilannetta, ideajärjestelmää ja organisatorista rakennetta voidaan saada kokonaisvaltaisempi käsitys kehittämistarpeista. Samalla aktivoidaan yrityksen edustajat tarkastelemaan osaamisen kehittämistä liiketoimintalähtöisesti.

Normannin teorioiden ja koulutuspalvelujen myyntimallien väliin tarvittiin linkittävää tekijää. Sellaiseksi osoittautui arvomyynnin viitekehys, jota voidaan pitää eräänlaisena ylätason myyntistrategiana. Se kuvaa erittäin hyvin yrityksen kehittämisen, toiminnan analysoinnin ja kumppanuuteen perustuvan liiketoiminnan välistä yhteyttä, joka on keskeistä myös Amiedun kumppanuusmallille. Operatiivisen tason myyntimalleista pyrittiin tunnistamaan parhaiten koulutusorganisaation kumppanuusviitekehystä tukeva malli. Vaatimuksena oli, että malli painottaa asiakasyrityksen toiminnan tuntemista ja ratkaisuehdotuksen generointia asiakastarpeiden pohjalta. Soveltuvia malleja löytyi useita, joista testattavaksi valikoitui myynnin SPIN-malli.

SPIN-mallia sovellettiin todellisessa asiakastilanteessa. Saatujen kokemusten mukaan malli on toimiva, kun halutaan tarkastella yrityksen liiketoiminnan kehittämistä osaamisen kehittämisen asiantuntijapalvelujen keinoin. SPIN-malli on varsin helposti omaksuttava ja käyttökelpoinen koulutusorganisaation edustajille. Parhaiten mallin voi oppia käyttämällä sitä usein. Harjoittelussa kannattaa keskittyä yhteen vaiheeseen kerrallaan, ja tässä tapauksessa määrä korvaa laadun. On parempi kokeilla, vaikka laatu olisi ensin heikko. Määrän lisääntyessä myös laatu kehittyy, jolloin on mahdollista saavuttaa koulutusorganisaation pitkän aikavälin tavoitteet koskien strategisten kumppanuuksien lukumäärän kasvattamista.