Keskiviikkona 13.5.2009 jatkoimme jälleen ohjaajakohtaisissa ryhmissä tutkimalla mm. palautekyselyn tuloksia. Päätösjuhlallisuudet alkoivat auditoriossa klo 11. Ohjelmassa oli puheita ja todistusten jakoa. Auditoriosta siirryimme kuohuvien ja kakkukahvien ääreen yläkerroksen tiloihin. Ympärillä näkyi runsaasti iloisia ja onnellisia kasvoja.
Matka huippukouluttajaksi jatkuu...saapa nähdä, mitä opiskelurintamalla seuraavaksi tapahtuu. Ainakin kesäkuun alussa on tulossa Helsingin seudun kesäyliopiston järjestämä kahden päivän kurssi ratkaisukeskeiseen kehittämiseen liittyen. Ja pedagogisten opintojen aikana sosiaalipsykologia rupesi kiinnostamaan kovasti...
keskiviikko 27. toukokuuta 2009
Päätösjakson lähipäivä 12.5.2009
Vespalaiset päättivät yhteisen taipaleen 12.-13.5.2009. Tiistaina 12.5. kokoonnuimme ohjaajakohtaisiin ryhmiin katsomaan edessä olevaa. Kehittämishankkeiden esittely aloitettiin hankeforumilla, johon oli poimittu useampia kiinnostavia verkkohankkeita. Muut hankkeet esittäytyivät iltapäivän rinnakkaisissa sessioissa, joista kukin pystyi valitsemaan itseään eniten puhuttelevan esityksen.
keskiviikko 22. huhtikuuta 2009
Opettajankoulutuksen päättyessä
Opinnot päättyvät ensi kuussa. On pikku hiljaa aika ryhtyä vetämään yhteen nopeasti vierähtäneen, antoisan vuoden löydöksiä ja keskeistä antia. Päälimmäisenä tulee mieleen, että nykyisen kaltaisissa "mosaiikkimaisissa" työnkuvissa pitää yrittää ottaa haltuun hyvin erilaisia asioita hyvin lyhyessä ajassa. Ja sitten pitäisi kyetä esittämään ja opettamaan niitä myös muille. Joskus tuntuu siltä, että olisi kivaa syventyä muutamaan asiaan syvällisesti ja sen pohjalta suunnitella ja toteuttaa myös opetuksellisia toimenpiteitä...
Vastapainoksi täytyy kuitenkin todeta, että itselleni on kirkastunut ope-opintojen aikana, että oppiminen ei välttämättä edellytä pääpainon asettamista pelkästään yhden eikä kahden opettajan harteille, vaan oppimista tapahtuu myös yhteisöllisesti ja yhteistoiminnallisesti (mm. sosiokulttuurinen oppiminen). Tällaisissa tilanteissa opettajan/fasilitoijan rooli on tuottaa puitteet ja "nuotit" oppimistapahtuman kululle. Tapahtuma voi vaihdella kestoltaan lyhyestä pitkään. Juuri tämän tyyppisessä opetus/oppimiskontekstissa tulen itse harjaantumaan tulevina vuosina. Tärkeää on myös kyetä nostamaan esiin relevantteja, ajatusta ja keskustelua eteenpäin vieviä kysymyksiä, aivan kuten ope-opintojen lähipäivilläkin. Ja täytyy muistaa, että aikuiskoulutuksessa oppiminen siirtyy yleensä jo opintojen aikana työpaikoille
Fasilitoinnissa asiaosaamisen rinnalle nousee myös muita taitoja: sosiaaliset taidot, organisointitaidot, esiintymistaito, aito innostus ja eläytyminen jne. Näitä asioita varmasti itse kukin pääsee/joutuu harjoittelemaan koko aktiivisen työikänsä. Itse näen esim. esiintymistaidon sellaisena ominaisuutena, jossa ihminen ei ole koskaan valmis.
Vastapainoksi täytyy kuitenkin todeta, että itselleni on kirkastunut ope-opintojen aikana, että oppiminen ei välttämättä edellytä pääpainon asettamista pelkästään yhden eikä kahden opettajan harteille, vaan oppimista tapahtuu myös yhteisöllisesti ja yhteistoiminnallisesti (mm. sosiokulttuurinen oppiminen). Tällaisissa tilanteissa opettajan/fasilitoijan rooli on tuottaa puitteet ja "nuotit" oppimistapahtuman kululle. Tapahtuma voi vaihdella kestoltaan lyhyestä pitkään. Juuri tämän tyyppisessä opetus/oppimiskontekstissa tulen itse harjaantumaan tulevina vuosina. Tärkeää on myös kyetä nostamaan esiin relevantteja, ajatusta ja keskustelua eteenpäin vieviä kysymyksiä, aivan kuten ope-opintojen lähipäivilläkin. Ja täytyy muistaa, että aikuiskoulutuksessa oppiminen siirtyy yleensä jo opintojen aikana työpaikoille
Fasilitoinnissa asiaosaamisen rinnalle nousee myös muita taitoja: sosiaaliset taidot, organisointitaidot, esiintymistaito, aito innostus ja eläytyminen jne. Näitä asioita varmasti itse kukin pääsee/joutuu harjoittelemaan koko aktiivisen työikänsä. Itse näen esim. esiintymistaidon sellaisena ominaisuutena, jossa ihminen ei ole koskaan valmis.
keskiviikko 15. huhtikuuta 2009
Tutkimushanke valmistunut
Malli koulutusyhteistyön liiketoimintalähtöiselle suunnittelulle -tutkimushankkeen tavoitteena oli selvittää, millaisella kysymyksenasettelulla ja lähestymistavalla koulutusorganisaation edustaja voi saada käsityksen koulutus- ja kehittämispalveluja hankkivan organisaation valmiuksista ja mahdollisuuksista strategiseen kumppanuuteen. Lähestymistavan hahmottamisen pohjaksi otettiin Richard Normannin teoria organisaatiomalleista ja kehitysongelmien perussyistä. Huolimatta siitä, että kouluttaja harvoin pääsee vaihtamaan ajatuksia yrityksen ylimmän johdon kanssa, Normannin teoria ohjaa suuntaamaan huomion muutamaan keskeiseen tekijään, mikä auttaa koulutusorganisaation edustajaa saamaan käsityksen osaamisen johtamisen ja kehittämisen tilasta yrityksessä. Suuntaamalla tiedonkeruu koulutustarpeiden käsittelyn yhteydessä käsittelemään myös yrityksen kehitystilannetta, ideajärjestelmää ja organisatorista rakennetta voidaan saada kokonaisvaltaisempi käsitys kehittämistarpeista. Samalla aktivoidaan yrityksen edustajat tarkastelemaan osaamisen kehittämistä liiketoimintalähtöisesti.
Normannin teorioiden ja koulutuspalvelujen myyntimallien väliin tarvittiin linkittävää tekijää. Sellaiseksi osoittautui arvomyynnin viitekehys, jota voidaan pitää eräänlaisena ylätason myyntistrategiana. Se kuvaa erittäin hyvin yrityksen kehittämisen, toiminnan analysoinnin ja kumppanuuteen perustuvan liiketoiminnan välistä yhteyttä, joka on keskeistä myös Amiedun kumppanuusmallille. Operatiivisen tason myyntimalleista pyrittiin tunnistamaan parhaiten koulutusorganisaation kumppanuusviitekehystä tukeva malli. Vaatimuksena oli, että malli painottaa asiakasyrityksen toiminnan tuntemista ja ratkaisuehdotuksen generointia asiakastarpeiden pohjalta. Soveltuvia malleja löytyi useita, joista testattavaksi valikoitui myynnin SPIN-malli.
SPIN-mallia sovellettiin todellisessa asiakastilanteessa. Saatujen kokemusten mukaan malli on toimiva, kun halutaan tarkastella yrityksen liiketoiminnan kehittämistä osaamisen kehittämisen asiantuntijapalvelujen keinoin. SPIN-malli on varsin helposti omaksuttava ja käyttökelpoinen koulutusorganisaation edustajille. Parhaiten mallin voi oppia käyttämällä sitä usein. Harjoittelussa kannattaa keskittyä yhteen vaiheeseen kerrallaan, ja tässä tapauksessa määrä korvaa laadun. On parempi kokeilla, vaikka laatu olisi ensin heikko. Määrän lisääntyessä myös laatu kehittyy, jolloin on mahdollista saavuttaa koulutusorganisaation pitkän aikavälin tavoitteet koskien strategisten kumppanuuksien lukumäärän kasvattamista.
Normannin teorioiden ja koulutuspalvelujen myyntimallien väliin tarvittiin linkittävää tekijää. Sellaiseksi osoittautui arvomyynnin viitekehys, jota voidaan pitää eräänlaisena ylätason myyntistrategiana. Se kuvaa erittäin hyvin yrityksen kehittämisen, toiminnan analysoinnin ja kumppanuuteen perustuvan liiketoiminnan välistä yhteyttä, joka on keskeistä myös Amiedun kumppanuusmallille. Operatiivisen tason myyntimalleista pyrittiin tunnistamaan parhaiten koulutusorganisaation kumppanuusviitekehystä tukeva malli. Vaatimuksena oli, että malli painottaa asiakasyrityksen toiminnan tuntemista ja ratkaisuehdotuksen generointia asiakastarpeiden pohjalta. Soveltuvia malleja löytyi useita, joista testattavaksi valikoitui myynnin SPIN-malli.
SPIN-mallia sovellettiin todellisessa asiakastilanteessa. Saatujen kokemusten mukaan malli on toimiva, kun halutaan tarkastella yrityksen liiketoiminnan kehittämistä osaamisen kehittämisen asiantuntijapalvelujen keinoin. SPIN-malli on varsin helposti omaksuttava ja käyttökelpoinen koulutusorganisaation edustajille. Parhaiten mallin voi oppia käyttämällä sitä usein. Harjoittelussa kannattaa keskittyä yhteen vaiheeseen kerrallaan, ja tässä tapauksessa määrä korvaa laadun. On parempi kokeilla, vaikka laatu olisi ensin heikko. Määrän lisääntyessä myös laatu kehittyy, jolloin on mahdollista saavuttaa koulutusorganisaation pitkän aikavälin tavoitteet koskien strategisten kumppanuuksien lukumäärän kasvattamista.
tiistai 14. huhtikuuta 2009
Vespan lähipäivä 17.3.2009
Päivä aloitettiin tilannekatsauksen jälkeen asiantuntijaluennolla, joka käsitteli ammatillisen koulutuksen historiaa. Sen jälkeen syvennyttiin opettajaopintojen kehittämishankkeisiin. Käsittelemme kehittämishankkeita kuudessa teemakohtaisessa ryhmässä, joiden teemat olivat: työssäoppiminen ja oppisopimus, henkilöstön kehittäminen, verkko-opetus, opetusmateriaalit, opintokokonaisuudet ja menetelmät sekä viestintä. Iltapäivä sujui yhteistoiminnallisten harjoitusten merkeissä. Vuorossa olivat menetelmät: arvokello sekä aalto-menetelmän ja world cafen yhdistelmä. Päivä päätettiin ohjaajakohtaisissa ryhmissä, joissa purettiin opetusharjoittelukokemuksia sekä katsastettiin toukokuun päätösjakson ohjelmaa.
keskiviikko 28. tammikuuta 2009
Tutkimushanke käynnistynyt
Mielenkiintoinen tutkimushanke Malli koulutusyhteistyön liiketoimintalähtöiselle suunnittelulle on käynnistynyt.
Hanke on osa opettajan pedagogisten opintojen kokonaisuutta. Se kuuluu opintokokonaisuuteen, joka keskittyy ammatillisen opettajan tutkimus- ja kehittämisosaamisen vahvistamiseen. Opiskelija tekee kevään 2009 aikana kehittämishankkeen verkostoituen omassa työ- ja asiakasyhteisössään.
Hankkeen keskeinen tutkimusongelma on, millaisella kysymyksenasettelulla ja lähestymistavalla koulutusorganisaation edustaja voi saada käsityksen koulutus- ja kehittämispalveluja hankkivan organisaation valmiuksista ja mahdollisuuksista strategiseen kumppanuuteen.
Hankkeen tavoitteena on tuottaa toimintamalli, jonka avulla koulutusorganisaation edustaja pystyy tutkimaan asiakasorganisaation johtamis- ja kehitystilannetta a) organisaation liiketoiminnan ja b) oman asiantuntijuutensa näkökulmista. Painotus on koulutus- ja kehittämispalvelujen tarjoamisessa.
Mallia hyödyntämällä on mahdollista saada selville lisäarvon muodostumispotentiaali sekä mahdolliset pullonkaulat tai tehottomuustekijät, joiden kanssa organisaatio kamppailee osaamisen johtamiseen ja kehittämiseen liittyen. Kerättyjä tietoja ja havaintoja on mahdollista hyödyntää esimerkiksi kumppanuusstrategian luontiin.
Hanke päättyy 14.4.2009.
Hanke on osa opettajan pedagogisten opintojen kokonaisuutta. Se kuuluu opintokokonaisuuteen, joka keskittyy ammatillisen opettajan tutkimus- ja kehittämisosaamisen vahvistamiseen. Opiskelija tekee kevään 2009 aikana kehittämishankkeen verkostoituen omassa työ- ja asiakasyhteisössään.
Hankkeen keskeinen tutkimusongelma on, millaisella kysymyksenasettelulla ja lähestymistavalla koulutusorganisaation edustaja voi saada käsityksen koulutus- ja kehittämispalveluja hankkivan organisaation valmiuksista ja mahdollisuuksista strategiseen kumppanuuteen.
Hankkeen tavoitteena on tuottaa toimintamalli, jonka avulla koulutusorganisaation edustaja pystyy tutkimaan asiakasorganisaation johtamis- ja kehitystilannetta a) organisaation liiketoiminnan ja b) oman asiantuntijuutensa näkökulmista. Painotus on koulutus- ja kehittämispalvelujen tarjoamisessa.
Mallia hyödyntämällä on mahdollista saada selville lisäarvon muodostumispotentiaali sekä mahdolliset pullonkaulat tai tehottomuustekijät, joiden kanssa organisaatio kamppailee osaamisen johtamiseen ja kehittämiseen liittyen. Kerättyjä tietoja ja havaintoja on mahdollista hyödyntää esimerkiksi kumppanuusstrategian luontiin.
Hanke päättyy 14.4.2009.
keskiviikko 31. joulukuuta 2008
Ammatillisen opettajan yhteisö ja verkosto-osaaminen, yhteinen käsittely (3D)
Seuraavassa pienryhmämme tuo esiin yhteisö- ja verkostoanalyysimme esille nostamia asioita. Olimme aiemmin pohtineet yhteistyön edistämistä eri oppilaitosten ja sidosryhmien kesken (3B). Tässä paneudumme muutamaan tärkeään tekijään, joilla on mielestämme keskeinen vaikutus yhteistyömallien syntymiseen ja toimintaan. Aiemmin tekemämme yhteisö- ja verkostoanalyysimme toi esiin hankkeen, jonka tavoitteena oli luoda organisointi- ja toimintamalli, jonka avulla jatkossa pääkaupunkiseudulla toimivat koulutuksen järjestäjät voivat yhdessä tuottaa koulutuksen ennakointitietoa sekä tarjota alueen työ- ja elinkeinoelämän tarpeita vastaavaa ammatillista koulutusta kone- ja metallialalla. Seuraavaksi pohdimme onnistumiseen vaikuttavia tekijöitä keskeisten osapuolten näkökulmasta. Kokemuksemme ovat hyvin samankaltaisia vastaavanlaisten verkostoitumishankkeiden kanssa, joista on raportoitu esim. Ammattikorkeakoulujen verkostohankkeet –julkaisussa (OPM 2007:1).
Ylimmän johdon rooli verkostohankkeissa
Yhteistyö ja verkostoituminen on kuvattu yleensä kehitystä edistävänä ja tavoiteltavana toimintatapana. Kehitykseen voi liittyä myös esteitä ja riskejä. Asiantuntijoiden yhteistyö ei välttämättä aina tuota pelkästään lisää kehitystä, vaan yhteiselle tiedonmuodostukselle voi olla olemassa erilaisia esteitä, kuten hierarkiat, kieli ja terminologia, luottamukseen liittyvät ongelmat ja kilpailu.
Ylimmät johtajat (tässä tapauksessa rehtori ja kaupallinen johtaja) ovat tehtävänsä puolesta avainasemassa verkostohankkeissa: he vaikuttavat alueellisen tason päätöksentekoon, vastaavat oppilaitostensa strategisesta kehittämisestä ja luovat siten mahdollisuuksia verkostotoiminnalle. Ylimmän johdon näkemys verkostohankkeiden merkityksestä oppilaitoksen kehittämisessä vaikuttaa siihen, kuinka aktiivisesti oppilaitos osallistuu yhteisiin hankkeisiin. Johtajat vaikuttavat konkreettisesti verkostohankkeiden toimintaan myös siinä, että he ovat yleensä johtamassa hankkeiden ohjausryhmiä ja siten edistämässä verkostohankkeiden käytännön toimintaa. Tässä tapauksessa ohjausryhmätyöskentelyyn osallistui toimialajohtaja.
Oppilaitosten odotetaan sitoutuvan verkostohankkeisiin yhteisönä. Johtajat arvioivat verkostohankkeisiin osallistumista viime kädessä oman oppilaitoksensa strategian pohjalta ja ratkaisevat sen, mihin hankkeisiin osallistutaan. Kaikkiin hankkeisiin osallistuminen ei ole käytännössä mahdollista eikä tarpeellistakaan. Verkostotoiminta edellyttää oppilaitokselta uutta osaamista ja uusia käytänteitä. Verkostot eivät synny itsestään, vaan niiden rakentamiseen tarvitaan neuvotteluja, luottamusta ja aitoa halua yhteistyöhön. Verkostot tarvitsevat myös onnistuakseen toimijoita, joilla on yksilöllisiä intressejä toimia niissä, vaikka päätökset hankkeisiin osallistumisesta tehdään oppilaitostasolla. Lisäksi verkostohankkeiden onnistuneeseen toteutumiseen vaikuttaa se, millaista tukea opettajat saavat lähiesimiehiltään toimintaansa hankkeissa. Hankkeisiin tulisi valita sellaisia edustajia, jotka vastaavat ko. alueen kehittämisestä oppilaitoksessa ja voivat siten myös vaikuttaa tulosten käytäntöön viemiseen. Päätäntävaltaa siis tarvitaan.
Opettajan rooli verkoston rakentajana ja ylläpitäjänä
Projektirakenteet syntyvät ja muuttuvat nopeasti ja haastavat opettajat yhä uudelleen uusien verkostojen rakentamiseen. Opettajan tehtävä ei suinkaan ole helppo. Ennen kuin relevantit toimijatahot on saatu mukaan yhteistyöhön, on tehty paljon usein näkymättömäksi jäävää työtä. Tästä on pitkä matka myös toimivaan verkostotyöskentelyyn. On syytä pohtia opettajan uudenlaista roolia verkoston rakentajana ja ylläpitäjänä sekä sitä, mistä opettajat saavat valmiuksia verkostojen rakentamiseen ja ylläpitämiseen. Tosin kannattaa muistaa, että oppilaitoksen sisäinen eri alojen opettajien yhteistyö on vielä vähäistä. Monialaisen yhteistyön esteenä saattaa olla hyvinkin arkisia asioita, kuten palkkaeroja, työn organisoinnista aiheutuvia esteitä sekä asenteellisia esteitä. Näissä asioissa ainakin pk-seudulla toimivissa oppilaitoksissa on vallalla eri käytäntöjä.
Kokemuksemme mukaan kehitystyötä edistää yhteinen käsitys siitä, mitä opiskelijan tulee oppia, sekä yhteinen käsitys oppimisesta. Opettajien yhteisöllinen toiminta voi näiden myötä edistyä. Opetussuunnitelman kehittäminen voi merkitä myös organisaatiokulttuurin kehittymistä kohti yhteistoiminnallista kulttuuria. Opetussuunnitelma tukee opettajien verkostoitumista parhaiten, mikäli opettajat voivat olla osapuilleen yksimielisiä siitä, mitä opiskelijoiden tulisi oppia. Oppilaitosten keskinäiset kehittämisverkostot ovat olleet yksi mahdollisuus opettajille luoda kontakteja ja työskennellä verkostomaisesti. Verkostot ovat joko valtakunnallisia, opetusministeriön tukemia, kaikkia oppilaitoksia koskevia hankkeita tai alueellisia muutamia oppilaitoksia tai koulutusaloja koskevia hankkeita. Tässä tapauksessa kyse on jälkimmäisestä. Eri koulutusasteiden oppilaitosten kesken on myös syntynyt yhteistyötä, jolloin verkostohankkeet ovat tarjonneet opettajille esimerkiksi täydennyskoulutusta ja opettajavaihtoja.
Oppilaitoksissa on usein verkostoitumisen ja tiimityön myötä siirretty toimivaltuuksia opettajille. Opettajilla itsellään on mahdollisuus ja oikeus vaikuttaa toimintaansa opettajina. Yksilön aktiivisuuden merkitys korostuu verkostomaisessa toiminnassa. Parhaimmillaan verkostomainen toiminta luo uutta ja saa aikaan oppimista.
Työelämä verkostokumppanina
Verkostoyhteistyöllä ja verkostoitumisella haetaan lisäarvoa, tehokkuutta ja uusia innovaatioita. Kehittämisverkostoille on tyypillistä työskentely yhdessä ongelmalliseksi koetun asian parissa, jolloin asian ratkaisu on kaikkien mukana olevien intressien mukaista. Alueiden, oppilaitosten ja yritysten on vastattava jatkuvasti innovatiivisuuden ja uusiutumiskyvyn haasteeseen. Ammatillisten aikuisoppilaitosten toiminnan ytimessä on kiinteä työelämäyhteistyö ja alueellinen kehittämistehtävä.
Työelämän heikot signaalit ilmenevät usein kätkeytyneinä ympäristöönsä, jolloin tieto ja parhaat käytännöt siirtyvät nopeasti kehittäjäverkoston ja epävirallisten suhteiden sekä heikkojen sidosten välillä. Olemalla aktiivisesti mukana erilaisissa työelämä- ja yritysverkostoissa oppilaitosten opiskelijat, opettajat, kehittäjät ja tutkijat ovat mukana uudistamassa työn tekemisen toiminta- ja käyttäytymisprosesseja. Toisen asteen ammatillisten oppilaitosten haasteena on rakentaa sellaisia oppimisympäristöjä ja –prosesseja, joissa luovaa ajattelua ja innovatiivisuutta voidaan tukea.
Ammattioppilaitosten opettajille ja opiskelijoille työelämäsuhteet ja –verkostot ovat ensiarvoisen tärkeitä. Työelämäverkostot eivät kuitenkaan voi jäädä yksittäisten henkilöiden omien sidosten varaan. Oppilaitos tarvitsee myös strategisia tai rakenteellisia sidoksia ja verkoston, erityisesti alueen työ- ja elinkeinoelämän kanssa. Strategiset suhteet täydentävät verkoston toimijoiden osaamista ja luovat perustaa muun muassa erikoistumiselle. Strategiset verkostot perustuvat kumppanuuden idealle, jolloin verkoston kumppanit hyötyvät tasa-arvoisesti kehittämis- ja tutkimussuhteesta.
Työelämän ja sidosryhmien ääni kuuluu hankkeiden ohjausryhmissä ja seminaareissa. Työmarkkinajärjestöjen edustajat olivat edustamansa tahon koulutuspoliittisista asioista vastaavia henkilöitä. Tässä tapauksessa työmarkkinajärjestöillä on ollut keskeinen vaikutus liikkeelle lähtöön. Hankkeiden työelämä- ja sidosryhmäedustajat pitävät ohjausryhmätyöskentelyä hankkeissa yleensä rakentavana ja yhteistyöhakuisena. Ohjausryhmään osallistuminen antaa heille myös mahdollisuuden viestiä asioista molempiin suuntiin. Ohjausryhmässä on mahdollisuus välittää kunkin järjestön terveiset toisen asteen opetuksen kehittämistyöhön ja toisaalta välittää kehittämishankkeen ajankohtaiset asiat omalle järjestölle. Verkostohankkeet ovat organisoituneet tyypillisesti siten, että yksi oppilaitoksista toimii hankkeen koordinoijana, myös tässä tapauksessa. Koordinointivastuun vaihtumisella vältetään kahtiajakoa verkostoitumisen sisä- ja ulkopiiriin.
Jalkauttamisen merkitys
Innovaatiot kehittyvät verkostoissa omaksuttavaan ja käyttökelpoiseen muotoon prosessinomaisesti. Tämä prosessi on yleensä hidas, jopa vuosia kestävä. Yksi yleinen havainto on, että verkostoyhteistyössä tunnistetaan aina paljon kehittämiskohteita, mutta käytännön sovellutusten miettiminen jo kehittämistyön aikana jää yleensä vähäiseksi.
Ensimmäisessä eli syntyprosessissa ideajoukosta syntyy innovaatio, joka voi edelleen kehittyä ja muuntua. Yhteisissä verkostohankkeissa innovaatiot ovat voineet saada alkunsa hyvin erilaisista lähtökohdista. Osalle hankkeista on annettu opetusministeriöstä tiettyjä kehittämiskohteita, joihin on toivottu puututtavan. Toiset taas ovat syntyneet puhtaasti oppilaitosten oma-aloitteisuudesta ja tarpeista koota kehittäjiä yhteen.
Toisessa, valmisteluvaiheessa, informaation saamisella innovaatiosta on keskeinen merkitys. Mikäli informaatio on myönteistä, johtaa se innovaation käyttöönottoon. Tämä vaihe voi myös johtaa innovaation torjuntaan tai myöhempään käyttöönottoon.
Kolmannessa vaiheessa, käyttöönotossa, hankitaan ensimmäiset kokemukset innovaation soveltamisesta käytännössä, mahdollisesti muokataan innovaatiota paremmin tarpeita vastaaviksi ja tehdään päätökset sen vakiinnuttamisesta. Viimeisessä vaiheessa ollaan jo pitkällä: innovaatiosta tulee osa organisaation normaalia toimintaa. Tässä tapauksessa kyse on käyttöönottovaiheesta.
Verkostojen jalkauttaminen on lopulta ihmisten välistä viestintää ja vuorovaikutusta, jossa sosiaalisilla taidoilla on suuri merkitys. Mekaanisesti tehty tiedottaminen ei muuta toimintakulttuuria innovatiiviseksi. Siihen tarvitaan vastavuoroista oppimista, jota pyritään synnyttämään ihmisten välisellä vuorovaikutuksella. Tiedottaminen on kuitenkin tärkeää, ja verkostojen tiedottaminen on syytä tehdä mahdollisimman laajasti. Erittäin tehokasta on myös osallistua seminaareihin ja konferensseihin. Ylipäätään mitä helpommin saatavana ja selkeämmin muotoiltuna informaatio on, sitä enemmän se edesauttaa jalkauttamisessa. Tämän vuoksi seminaarityöskentely on ollut luonnollinen osa tätä verkostoitumishanketta.
Ylimmän johdon rooli verkostohankkeissa
Yhteistyö ja verkostoituminen on kuvattu yleensä kehitystä edistävänä ja tavoiteltavana toimintatapana. Kehitykseen voi liittyä myös esteitä ja riskejä. Asiantuntijoiden yhteistyö ei välttämättä aina tuota pelkästään lisää kehitystä, vaan yhteiselle tiedonmuodostukselle voi olla olemassa erilaisia esteitä, kuten hierarkiat, kieli ja terminologia, luottamukseen liittyvät ongelmat ja kilpailu.
Ylimmät johtajat (tässä tapauksessa rehtori ja kaupallinen johtaja) ovat tehtävänsä puolesta avainasemassa verkostohankkeissa: he vaikuttavat alueellisen tason päätöksentekoon, vastaavat oppilaitostensa strategisesta kehittämisestä ja luovat siten mahdollisuuksia verkostotoiminnalle. Ylimmän johdon näkemys verkostohankkeiden merkityksestä oppilaitoksen kehittämisessä vaikuttaa siihen, kuinka aktiivisesti oppilaitos osallistuu yhteisiin hankkeisiin. Johtajat vaikuttavat konkreettisesti verkostohankkeiden toimintaan myös siinä, että he ovat yleensä johtamassa hankkeiden ohjausryhmiä ja siten edistämässä verkostohankkeiden käytännön toimintaa. Tässä tapauksessa ohjausryhmätyöskentelyyn osallistui toimialajohtaja.
Oppilaitosten odotetaan sitoutuvan verkostohankkeisiin yhteisönä. Johtajat arvioivat verkostohankkeisiin osallistumista viime kädessä oman oppilaitoksensa strategian pohjalta ja ratkaisevat sen, mihin hankkeisiin osallistutaan. Kaikkiin hankkeisiin osallistuminen ei ole käytännössä mahdollista eikä tarpeellistakaan. Verkostotoiminta edellyttää oppilaitokselta uutta osaamista ja uusia käytänteitä. Verkostot eivät synny itsestään, vaan niiden rakentamiseen tarvitaan neuvotteluja, luottamusta ja aitoa halua yhteistyöhön. Verkostot tarvitsevat myös onnistuakseen toimijoita, joilla on yksilöllisiä intressejä toimia niissä, vaikka päätökset hankkeisiin osallistumisesta tehdään oppilaitostasolla. Lisäksi verkostohankkeiden onnistuneeseen toteutumiseen vaikuttaa se, millaista tukea opettajat saavat lähiesimiehiltään toimintaansa hankkeissa. Hankkeisiin tulisi valita sellaisia edustajia, jotka vastaavat ko. alueen kehittämisestä oppilaitoksessa ja voivat siten myös vaikuttaa tulosten käytäntöön viemiseen. Päätäntävaltaa siis tarvitaan.
Opettajan rooli verkoston rakentajana ja ylläpitäjänä
Projektirakenteet syntyvät ja muuttuvat nopeasti ja haastavat opettajat yhä uudelleen uusien verkostojen rakentamiseen. Opettajan tehtävä ei suinkaan ole helppo. Ennen kuin relevantit toimijatahot on saatu mukaan yhteistyöhön, on tehty paljon usein näkymättömäksi jäävää työtä. Tästä on pitkä matka myös toimivaan verkostotyöskentelyyn. On syytä pohtia opettajan uudenlaista roolia verkoston rakentajana ja ylläpitäjänä sekä sitä, mistä opettajat saavat valmiuksia verkostojen rakentamiseen ja ylläpitämiseen. Tosin kannattaa muistaa, että oppilaitoksen sisäinen eri alojen opettajien yhteistyö on vielä vähäistä. Monialaisen yhteistyön esteenä saattaa olla hyvinkin arkisia asioita, kuten palkkaeroja, työn organisoinnista aiheutuvia esteitä sekä asenteellisia esteitä. Näissä asioissa ainakin pk-seudulla toimivissa oppilaitoksissa on vallalla eri käytäntöjä.
Kokemuksemme mukaan kehitystyötä edistää yhteinen käsitys siitä, mitä opiskelijan tulee oppia, sekä yhteinen käsitys oppimisesta. Opettajien yhteisöllinen toiminta voi näiden myötä edistyä. Opetussuunnitelman kehittäminen voi merkitä myös organisaatiokulttuurin kehittymistä kohti yhteistoiminnallista kulttuuria. Opetussuunnitelma tukee opettajien verkostoitumista parhaiten, mikäli opettajat voivat olla osapuilleen yksimielisiä siitä, mitä opiskelijoiden tulisi oppia. Oppilaitosten keskinäiset kehittämisverkostot ovat olleet yksi mahdollisuus opettajille luoda kontakteja ja työskennellä verkostomaisesti. Verkostot ovat joko valtakunnallisia, opetusministeriön tukemia, kaikkia oppilaitoksia koskevia hankkeita tai alueellisia muutamia oppilaitoksia tai koulutusaloja koskevia hankkeita. Tässä tapauksessa kyse on jälkimmäisestä. Eri koulutusasteiden oppilaitosten kesken on myös syntynyt yhteistyötä, jolloin verkostohankkeet ovat tarjonneet opettajille esimerkiksi täydennyskoulutusta ja opettajavaihtoja.
Oppilaitoksissa on usein verkostoitumisen ja tiimityön myötä siirretty toimivaltuuksia opettajille. Opettajilla itsellään on mahdollisuus ja oikeus vaikuttaa toimintaansa opettajina. Yksilön aktiivisuuden merkitys korostuu verkostomaisessa toiminnassa. Parhaimmillaan verkostomainen toiminta luo uutta ja saa aikaan oppimista.
Työelämä verkostokumppanina
Verkostoyhteistyöllä ja verkostoitumisella haetaan lisäarvoa, tehokkuutta ja uusia innovaatioita. Kehittämisverkostoille on tyypillistä työskentely yhdessä ongelmalliseksi koetun asian parissa, jolloin asian ratkaisu on kaikkien mukana olevien intressien mukaista. Alueiden, oppilaitosten ja yritysten on vastattava jatkuvasti innovatiivisuuden ja uusiutumiskyvyn haasteeseen. Ammatillisten aikuisoppilaitosten toiminnan ytimessä on kiinteä työelämäyhteistyö ja alueellinen kehittämistehtävä.
Työelämän heikot signaalit ilmenevät usein kätkeytyneinä ympäristöönsä, jolloin tieto ja parhaat käytännöt siirtyvät nopeasti kehittäjäverkoston ja epävirallisten suhteiden sekä heikkojen sidosten välillä. Olemalla aktiivisesti mukana erilaisissa työelämä- ja yritysverkostoissa oppilaitosten opiskelijat, opettajat, kehittäjät ja tutkijat ovat mukana uudistamassa työn tekemisen toiminta- ja käyttäytymisprosesseja. Toisen asteen ammatillisten oppilaitosten haasteena on rakentaa sellaisia oppimisympäristöjä ja –prosesseja, joissa luovaa ajattelua ja innovatiivisuutta voidaan tukea.
Ammattioppilaitosten opettajille ja opiskelijoille työelämäsuhteet ja –verkostot ovat ensiarvoisen tärkeitä. Työelämäverkostot eivät kuitenkaan voi jäädä yksittäisten henkilöiden omien sidosten varaan. Oppilaitos tarvitsee myös strategisia tai rakenteellisia sidoksia ja verkoston, erityisesti alueen työ- ja elinkeinoelämän kanssa. Strategiset suhteet täydentävät verkoston toimijoiden osaamista ja luovat perustaa muun muassa erikoistumiselle. Strategiset verkostot perustuvat kumppanuuden idealle, jolloin verkoston kumppanit hyötyvät tasa-arvoisesti kehittämis- ja tutkimussuhteesta.
Työelämän ja sidosryhmien ääni kuuluu hankkeiden ohjausryhmissä ja seminaareissa. Työmarkkinajärjestöjen edustajat olivat edustamansa tahon koulutuspoliittisista asioista vastaavia henkilöitä. Tässä tapauksessa työmarkkinajärjestöillä on ollut keskeinen vaikutus liikkeelle lähtöön. Hankkeiden työelämä- ja sidosryhmäedustajat pitävät ohjausryhmätyöskentelyä hankkeissa yleensä rakentavana ja yhteistyöhakuisena. Ohjausryhmään osallistuminen antaa heille myös mahdollisuuden viestiä asioista molempiin suuntiin. Ohjausryhmässä on mahdollisuus välittää kunkin järjestön terveiset toisen asteen opetuksen kehittämistyöhön ja toisaalta välittää kehittämishankkeen ajankohtaiset asiat omalle järjestölle. Verkostohankkeet ovat organisoituneet tyypillisesti siten, että yksi oppilaitoksista toimii hankkeen koordinoijana, myös tässä tapauksessa. Koordinointivastuun vaihtumisella vältetään kahtiajakoa verkostoitumisen sisä- ja ulkopiiriin.
Jalkauttamisen merkitys
Innovaatiot kehittyvät verkostoissa omaksuttavaan ja käyttökelpoiseen muotoon prosessinomaisesti. Tämä prosessi on yleensä hidas, jopa vuosia kestävä. Yksi yleinen havainto on, että verkostoyhteistyössä tunnistetaan aina paljon kehittämiskohteita, mutta käytännön sovellutusten miettiminen jo kehittämistyön aikana jää yleensä vähäiseksi.
Ensimmäisessä eli syntyprosessissa ideajoukosta syntyy innovaatio, joka voi edelleen kehittyä ja muuntua. Yhteisissä verkostohankkeissa innovaatiot ovat voineet saada alkunsa hyvin erilaisista lähtökohdista. Osalle hankkeista on annettu opetusministeriöstä tiettyjä kehittämiskohteita, joihin on toivottu puututtavan. Toiset taas ovat syntyneet puhtaasti oppilaitosten oma-aloitteisuudesta ja tarpeista koota kehittäjiä yhteen.
Toisessa, valmisteluvaiheessa, informaation saamisella innovaatiosta on keskeinen merkitys. Mikäli informaatio on myönteistä, johtaa se innovaation käyttöönottoon. Tämä vaihe voi myös johtaa innovaation torjuntaan tai myöhempään käyttöönottoon.
Kolmannessa vaiheessa, käyttöönotossa, hankitaan ensimmäiset kokemukset innovaation soveltamisesta käytännössä, mahdollisesti muokataan innovaatiota paremmin tarpeita vastaaviksi ja tehdään päätökset sen vakiinnuttamisesta. Viimeisessä vaiheessa ollaan jo pitkällä: innovaatiosta tulee osa organisaation normaalia toimintaa. Tässä tapauksessa kyse on käyttöönottovaiheesta.
Verkostojen jalkauttaminen on lopulta ihmisten välistä viestintää ja vuorovaikutusta, jossa sosiaalisilla taidoilla on suuri merkitys. Mekaanisesti tehty tiedottaminen ei muuta toimintakulttuuria innovatiiviseksi. Siihen tarvitaan vastavuoroista oppimista, jota pyritään synnyttämään ihmisten välisellä vuorovaikutuksella. Tiedottaminen on kuitenkin tärkeää, ja verkostojen tiedottaminen on syytä tehdä mahdollisimman laajasti. Erittäin tehokasta on myös osallistua seminaareihin ja konferensseihin. Ylipäätään mitä helpommin saatavana ja selkeämmin muotoiltuna informaatio on, sitä enemmän se edesauttaa jalkauttamisessa. Tämän vuoksi seminaarityöskentely on ollut luonnollinen osa tätä verkostoitumishanketta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)